Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Makasin sairaalan pedillä, odottaen huomista operaatiota. Se tulisi olemaan elämäni muuttava päivä, ja vaikka tiesinkin, että minun tulisi levätä kunnolla ennen leikkausta, uni ei ottanut tullakseen. Hiljaisen yön rikkoi liukuoven avaaminen, ja kalpea nuori nainen sairaalakaavussa astui sisään. Minut huomatessaan hän asteli rauhallisesti luokseni, istuen sänkyni vieressä olevaan tuoliin. En tuntenut tätä naista, mutta hän hymyili silti minulle ystävällisesti. Mietin, oliko hän mahdollisesti karannut psyykkisesti sairaiden potilaiden siivestä, ja pitäisikö minun ilmoittaa hänestä yöhoitajalle soittamalla sänkyni vieressä olevaa kelloa.

 

Kuitenkin ojentaessani kättäni sitä kohti, naisen käsi laskeutui rauhallisesti omani päälle. ”Anna minulle tämä hetki jutella kanssasi. Kahden kesken”, hän sanoi hiljaisella äänellä, ja olin kuulevinani siinä kaiken rauhallisuuden seassa myös jotain muuta... surua? ”Mutta enhän edes tunne sinua”, vastasin hieman epäröiden, mutta tämä vain hymyili. ”Ei sen väliä, haluan todellakin vain jutella kanssasi kun kerta olet hereillä.” ”Oletko sitten kiertänyt ympäri sairaalaa etsien hereillä olevaa potilasta juttuseuraksesi?” Kysyin hämmentyneenä, ja nainen naurahti hiljaa. ”Ehkäpä. Ja löysin matkallani sinut. Haittaako se?” hän kysyi vastineeksi. Hieman epäröiden vedin käteni takaisin soittokellon luota, ja nyökkäsin. Eipä minulla parempaakaan tekemistä yöhöni ollut.

 

”Millainen sinun elämäsi on?” Nainen kysyi vihdoin, hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Ei kovin kummoinen. Samanlainen kuin kenellä tahansa muulla”, vastasin. En tuntenut oloani mukavaksi kertoa elämästäni tuntemattomalle sekopäälle. ”Minun elämäni... On ollut varsin harmaata. Päivät vain valuvat ohitseni, sekoittuen toisiinsa, enkä enää edes erota eilistä huomisesta”, nainen kertoi. Kuullosti aika masentuneelta, eikä tämän äänensävy piilotellut sitä. ”Onko sinulla ketään, kuka tuo päiviisi värejä?” hän kysyi, hymyillen minulle. ”...On minulla”, vastasin viimein. ”Rakastan erästä, enemmän kuin mitään muuta. Hän on kuin aurinko ja kuu taivaallani, ja hymynsä kuin tuhannet tähdet. Hän tekee minusta onnellisen”, kerroin lopulta. Jokin tuossa kalpeassa naisessa vieressäni sai puhumisen helpoksi. Oli kuin hän oli enkeli vierelläni, ja uskoin vaipuneeni huomaamattani uneen.

 

”Hän kuullostaa upealta. Helpolta rakastaa”, nainen sanoi ja ihmettelin tämän sanavalintoja. Toisaalta, oliko unissa koskaan järkeä muutenkaan, joten mitä väliä vaikka tuo puhuikin outoja. ”Onko sinulla sellaista?” kysyin itse. ”Ei. Olen menettänyt kaikki tunteeni. Typeryyttäni annoin negatiivisuuden viedä ilon elämästäni. Katkeroiduin ja hylkäsin kaikki, keillä oli merkitystä. Olen unohtanut kuinka välittää, rakastaa, ja nyt kadun sitä. Haluaisin tuntea sen jälleen. Haluaisin löytää onnen, joka pystyisi tuomaan hymyn kasvoilleni jälleen. Oikean hymyn”, tämä selitti. ”Kuullostaa rankalta”, sanoin hiljaa. En löytänyt sanoja lohduttaa tätä surullista enkeliä, mutta silti jostain tuo löysi voimia suoda minulle surullisen, onnen ja ilon kadottaneen, hymyn. Tunsin, kuinka kyynel alkoi kirveltää silmäkulmaani, ja tuo enkeli pyyhkäisi sen pois. ”Älä itke vuokseni. Jos mahdollista, haluan sinun mieluummin rakastavan elämää. Rakastavan kaikkea, mikä tuo sinulle iloa. Löytää onni kaikesta, mitä eteesi ikinä tuleekaan.” Hiljaa nyökkäsin. ”Menen huomenna leikkaukseen. Kun palaan sieltä, voin viedä sinut katsomaan kaikkea, mikä tekee minut onnelliseksi. Ehkä sinäkin löydät siellä onnen”, halusin lohduttaa enkeliä, ja tämä hymyili minulle, ehkä hieman iloisemmin kuin aikaisemmin. ”Lupaan, että olen luonasi, kun heräät”, tämä sanoi, ja suljin silmäni, enkä enää pelännyt huomista.

 

Kun heräsin leikkauksen jälkeen, olin hieman väsynyt. Olin saanut uuden sydämen, entisen kokiessa kovia, ja uusi sydämeni pumppasi elämää suoniini. Se oli lämmin tunne, olla hengissä. Hoitaja saapui huoneeseen ja kutsui lääkärin kertomaan leikkauksestani ja sen jälkeisistä hoitotoimenpiteistä. Kuuntelin, mutta en ymmärtänyt suurinta osaa, ja lääkäri lupasi tulla uudestaan selittämään tarkemmin, kun olin levännyt. Kun lääkäri oli melkein ovella, muistin enkelin. ”...Oliko... täällä ketään aikaisemmin?” kysyin uupuneena. ”Ei, mutta otamme kyllä läheisiisi yhteyttä ja he voivat tulla tapaamaan sinua. Mutta sydämen luovuttanut henkilö jätti sinulle jotain, kirjeen, joka on tuossa pöydällä vieressäsi”, lääkäri sanoi ja poistui, lupauksensa mukaan soittamaan läheisimmilleni. Ihmeissäni otin kirjeen, joka oli vain kahtia taitettu paperi. Kun luin sanat, tiesin mitä minun tulisi tehdä. Heti kun kaikki läheiseni olivat saapuneet, kerroin heille, kuinka onnellinen olin olla elossa, kosin elämäni rakkautta siinä sairasvuoteellani, itkin ja nauroin, päätin tuntea jokaisen tunteen avoimesti.

 

Kirjeessä luki seuraavaa: ”Kuten lupasin, olen kanssasi kun heräät. Olen kanssasi, kun kohtaat elämäsi ilot ja surut. Pyydän, että opetat minut jälleen tuntamaan tunteet, jotka itse kadotin. Ja viimeiseksi pyydän: Ole onnellinen. <3”

 

------------------------------------------------------------------------

 

On runous mulle kuin lego lattialla

pistävä kipu varpaan alla.

En tiedä mitä yrität mulle sanoa

sun kertomukseltas puuttuu kertoja.

On kuin kynttilän vahaan tökkäisin sormeni

et mua polta, et, mutta käyt kyllä hermoilleni

sulat siihen ja paakuksi jäät

mutta ehkä turhaa on mun alkaa selittämään.

 

--------------------------------------------------------------------------

 

People say, that there is this phone number that lets you experience death and come back to life. A friend of mine actually has even tried it once. First, you put your area code, and then dial 33 586 2584. On the other end, a quiet and raspy voice should answer, but not really talk back to you. You tell them exatly where you are going to be at 3:33AM the following night. If you are going to be at home, you tell them your adress, and I'd advice to tell the route to your room as down to detail as possible. This entity is not going to look for you, if they can't see you right away.

 

So, what you have to do to have this experience? It's quite simple. You have to be dead by the time 3:33 at the place you told you'd be at. Commit suicide, ask a friend to kill you (if you have friends that are messed enough to do so), it doesn't matter. Though it should not be very messy, this entity is not going to heal your wounds, just bring you back to life. You should not look at this entity, for it is said, that whoever has seen them, has gone insane.

 

Now, what would happen if you break the rules? This entity will become mad at you, for wasting their time with your stupid joke. It will either hunt you down and kill you, or make you paranoid waiting for their punishment. If you are alive when they arrive, you most likely will die. Also, you are not allowed to record this event in any way (video or voice record), and you have to be alone. So if you somehow (I don't want to know how or why) got a friend to help you, they must leave before 3:33. There should not be any possibility to prove, that someone has been at your side at all, when you come back.

 

Neither me, or my friend, or anyone we know has any idea, who this mysterious entity, that brings people back to life, is. Maybe it's God, maybe it's Death, maybe the Devil or something complitely different. I just hope, that no one is crazy enough to try messing with them, for I'm sure they are way too dangerous. I'm lucky my friend came back, and we just want to say, we don't want you to put yourself in danger because of foolish curiosity.

©2018 Yhden kummituksen ajatuksia - suntuubi.com