Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

History unspoken

1.

Parin päivän kuluttua Calder oli alkanut tulla uteliaaksi Laucianista. Pojalle ei oltu kerrottu miehestä mitään, mutta tämä pysyi koko ajan piilopaikassa hänen ja hänen äitinsä kanssa. Jonkun aikaa tuijoteltuaan räsyisessä sohvatuolissa istuvaa miestä, poika tuli lähemmäksi tätä ja tuijotti miehen kasvoja. "Mitä sinä teet työksi?" lapsi kysyi kallistaen päätään. Zahirin hän tiesi olevan seppä, ja tämän vaimo auttoi häntä aina liikkeessä. Nilam oli hänen äitinsä henkivartija, ja poika tunnisti myös sotilaat ja muut linnan työntekijät. Hänen äitinsä oli kuningatar ja isänsä kuningas. Hän itse oli prinssi. Mutta Laucian vain istui tuolilla kuin joku vanhus, eikä tehnyt juuri mitään. Luki aina kirjoja, jotka eivät kiinnostaneet Calderia. Lapsi oli päättänyt ottaa siksi oudosta miehestä selvää. Laucian vilkaisi kirjastaan häntä tuijottavaa lasta hieman tylsistyneen näköisenä. "Joulupukki", mies sanoi ykskantaan, palaten kirjansa pariin. Samalla Calderin silmät suurenivat innostuksesta. Nythän hän voisi toivoa mitä tahansa! Innoissaan poika juoksi keskellä huonetta olevan pöydän ääreen, etsien ensin kynän ja paperia. Juuri kirjoittamaan oppineen lapsen hataraisella käsialalla Calder alkoi kirjoittamaan. Kun hän oli tyytyväinen lahjalistaansa, hän toi sen miehelle tohkeissaan päättäväinen ilme kasvoilla. "Minä olen ollut tosi kiltti tänä vuonna. Pyysin anteeksi linnan keittäjältä, että varastin piirakoita ja äiti ja keittäjä sanoi että saan anteeksi. Enkä ole sen jälkeen varastanut yhtään mitään", poika selosti ja lähti takaisin leikkiensä pariin. Huokaisten Laucian avasi kirjeen.

"Hei Joulupukki. Olen ollut tosi kilttinä tänä vuonna. Haluan tänä vuonna joululahjaksi samanlaisen kirveen kuin on linnan asevarastossa, se jolla äiti tekee vesiveistoksia aina joskus. Sen lisäksi haluaisin hevosen, ja ehkä kissan tai koiranpennun. Lisäksi näin eräs päivä todella suuren nallen torilla, jos se mahtuu pukin säkkiin. Ja viimeisenä toiveena pyytäisin, että isi ei vihaisi minua. Hyvää joulua etukäteen. Calder."

2.

"Laucian!" pojan huuto kuitenkin kuului pian, ja mies kirosi helposti tunnistettavaa ulkonäköään. Kääntyen hieman tympääntyneenä poikaan päin hän huomasi toisen olevan hengästynyt ja täysin suunniltaan. "Ole kiltti, sinun on pakko auttaa, ole kiltti", tämä hoki, nojaten hengästyneenä varkaaseen. "Ja mitähän apua sinä tarvitset?" mies kysyi. Samahan hänen oli kuunnella, ainakin poika lähtisi nopeammin pois. "Lilian, oletko nähnyt Liliania?" Samassa Lauciankin terästäytyi. "Mistä on kyse? Olin juuri äsken hänen seurassaan", mies vastasi. "Ole kiltti ja mene takaisin. Katso, ettei hänelle käy mitään", Calder suorastaan aneli. "Mistä oikein on kyse?" "Lucian... Hän... Hän etsii Liliä. Ole kiltti, teen ihan mitä tahansa, jos vain palaat katsomaan, että hänellä on kaikki hyvin." Lauciania ei tarvinnut kahdesti pyytää. Kuitenkin oli yksi asia, minkä hän halusi tietää...

"Mikä sai sinut nyt yhtäkkiä näkemään totuuden, mitä teidän välillänne oikein tapahtui tänään?" mies kysyi. Samassa Calderin naama lehahti kirkkaan punaiseksi, muistaen illan ja yön tapahtumat. Kohottaen toista kulmaansa Laucian jäi odottamaan pojan vastausta. "No siis... Me tavattiin alkuillasta ja... tuota...", nuori prinssi aloitti tarinansa. Sieltä hänen ehkä olisi helpointa aloittaa. "...Menimme sieltä majataloon, missä Lucian tällä hetkellä elää ja **** *****...." Laucian oli kompastua askeliinsa pojan sanojen myötä. Kertoisiko tämä hänelle todella AIVAN kaiken? "Ja sitten **** ***** ***** **** ja **** ***** ****..." Calder selitti nolona tarkasti jokaisen yksityiskohdan yöstään Lucianin kanssa. Tätä varas ei todellakaan halunnut tietää. "Pää kiinni! Unohda että kysyin", mies huudahti. "Mutta sinä halusit tietää..." "Unohda. Että. Kysyin", mies toisti sanansa nyt painokkaammin. "Luojan kiitos. En usko, että olisin halunnut näyttää sinulle naamaani jos olisin kertonut mitä tuon jälkeen tapahtui...", Calder tuumi itsekseen. "En minäkään", mies totesi. Lyhyessä ajassa hän oli saanut enemmän tietoa aiheesta, josta mieluummin ei olisi kuullut sanaakaan.

Susipoika Micah

1.

Leon rauhallinen ääni tuntui tuovan Micahin lopulta takaisin todellisuuteen, kun mies hiljaa tuli hänen vierelleen. "Näetkös nyt, me puhuimme totta?" hän kysyi ystävällisellä äänellä. Micah kääntyi äänen suuntaan, ja näki miehen kyykistyneen hänen tasolleen, ja tunsi pian lempeän käden silittävän päätänsä. Muodonmuutoksen aiheuttama kipu ei kuitenkaan suututti häntä, jonka lisäksi vaateet tuntuivat ahdistavilta. Hän oli kankaan vankina, joka ei yhtään soveltunut yksiin hänen nykyisten muotojensa kanssa. Häntä oli hankalasti jumissa puoliksi housujen sisällä, paita tuntui kireältä selästä ja sukat puoliksi valuivat hänen jaloistaan. Raivoissaan Micah yritti repiä vaatteita päältään, mikä osoittautui erittäin hankalaksi tehtäväksi. Lisäksi Leon läsnäolo tuntui ärsyttävältä, mies oli kyyristynyt hänen tasolleen, ihan kuin Micahia pitäisi katsoa alaspäin. Miehen yrittäessä rauhoitella häntä Micah päästi kurkustaan uhkaavan murahduksen, tuijottaen miestä kylmästi, mutta Leo ei näyttänyt olevan siitä moksiskaan. Sen sijaan hänen murinaansa vastattiin samanlaisella huoneen nurkasta ja aivan yhtä vihaisesti.

 

Kääntyen katsomaan äänen suuntaan, Micah meni hetkessä hiljaiseksi. Nurkassa oli nyt aina ilkeän Leahin sijaan aikuinen naarassusi, jonka musta turkki oli hyvin hoidettu ja kiiltävä, mitä todennäköisimmin myös erittäin pehmoinen. Tämän silmät olivat kauniin kultaiset, ja niiden katse oli kohdistunut suoraan Micahiin. Ja mikä parasta, toisin kuin ihmisillä, tällä ei ollut rihmankiertämääkään päällään. Tuntui hieman kiusalliselta tuijottaa alastonta sutta, mutta toisaalta Micah ei voinut myöskään irroittaa tästä katsettaan. Hän kompuroi eteenpäin, Leon yrittäessä hidastaa häntä tarttumalla housujen kauluksesta, mikä lopulta kuitenkin vain auttoi pojan häntää pääsemään vapaaksi. Innoissaan Micah heilutti häntäänsä ja pojan kieli roikkui ulkona ja silmät kiiluivat innostuksesta. Jumalauta Leah oli seksikäs sutena!

©2018 Yhden kummituksen ajatuksia - suntuubi.com