Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

History unspoken

1.

Parin päivän kuluttua Calder oli alkanut tulla uteliaaksi Laucianista. Pojalle ei oltu kerrottu miehestä mitään, mutta tämä pysyi koko ajan piilopaikassa hänen ja hänen äitinsä kanssa. Jonkun aikaa tuijoteltuaan räsyisessä sohvatuolissa istuvaa miestä, poika tuli lähemmäksi tätä ja tuijotti miehen kasvoja. "Mitä sinä teet työksi?" lapsi kysyi kallistaen päätään. Zahirin hän tiesi olevan seppä, ja tämän vaimo auttoi häntä aina liikkeessä. Nilam oli hänen äitinsä henkivartija, ja poika tunnisti myös sotilaat ja muut linnan työntekijät. Hänen äitinsä oli kuningatar ja isänsä kuningas. Hän itse oli prinssi. Mutta Laucian vain istui tuolilla kuin joku vanhus, eikä tehnyt juuri mitään. Luki aina kirjoja, jotka eivät kiinnostaneet Calderia. Lapsi oli päättänyt ottaa siksi oudosta miehestä selvää. Laucian vilkaisi kirjastaan häntä tuijottavaa lasta hieman tylsistyneen näköisenä. "Joulupukki", mies sanoi ykskantaan, palaten kirjansa pariin. Samalla Calderin silmät suurenivat innostuksesta. Nythän hän voisi toivoa mitä tahansa! Innoissaan poika juoksi keskellä huonetta olevan pöydän ääreen, etsien ensin kynän ja paperia. Juuri kirjoittamaan oppineen lapsen hataraisella käsialalla Calder alkoi kirjoittamaan. Kun hän oli tyytyväinen lahjalistaansa, hän toi sen miehelle tohkeissaan päättäväinen ilme kasvoilla. "Minä olen ollut tosi kiltti tänä vuonna. Pyysin anteeksi linnan keittäjältä, että varastin piirakoita ja äiti ja keittäjä sanoi että saan anteeksi. Enkä ole sen jälkeen varastanut yhtään mitään", poika selosti ja lähti takaisin leikkiensä pariin. Huokaisten Laucian avasi kirjeen.

"Hei Joulupukki. Olen ollut tosi kilttinä tänä vuonna. Haluan tänä vuonna joululahjaksi samanlaisen kirveen kuin on linnan asevarastossa, se jolla äiti tekee vesiveistoksia aina joskus. Sen lisäksi haluaisin hevosen, ja ehkä kissan tai koiranpennun. Lisäksi näin eräs päivä todella suuren nallen torilla, jos se mahtuu pukin säkkiin. Ja viimeisenä toiveena pyytäisin, että isi ei vihaisi minua. Hyvää joulua etukäteen. Calder."

2.

"Laucian!" pojan huuto kuitenkin kuului pian, ja mies kirosi helposti tunnistettavaa ulkonäköään. Kääntyen hieman tympääntyneenä poikaan päin hän huomasi toisen olevan hengästynyt ja täysin suunniltaan. "Ole kiltti, sinun on pakko auttaa, ole kiltti", tämä hoki, nojaten hengästyneenä varkaaseen. "Ja mitähän apua sinä tarvitset?" mies kysyi. Samahan hänen oli kuunnella, ainakin poika lähtisi nopeammin pois. "Lilian, oletko nähnyt Liliania?" Samassa Lauciankin terästäytyi. "Mistä on kyse? Olin juuri äsken hänen seurassaan", mies vastasi. "Ole kiltti ja mene takaisin. Katso, ettei hänelle käy mitään", Calder suorastaan aneli. "Mistä oikein on kyse?" "Lucian... Hän... Hän etsii Liliä. Ole kiltti, teen ihan mitä tahansa, jos vain palaat katsomaan, että hänellä on kaikki hyvin." Lauciania ei tarvinnut kahdesti pyytää. Kuitenkin oli yksi asia, minkä hän halusi tietää...

"Mikä sai sinut nyt yhtäkkiä näkemään totuuden, mitä teidän välillänne oikein tapahtui tänään?" mies kysyi. Samassa Calderin naama lehahti kirkkaan punaiseksi, muistaen illan ja yön tapahtumat. Kohottaen toista kulmaansa Laucian jäi odottamaan pojan vastausta. "No siis... Me tavattiin alkuillasta ja... tuota...", nuori prinssi aloitti tarinansa. Sieltä hänen ehkä olisi helpointa aloittaa. "...Menimme sieltä majataloon, missä Lucian tällä hetkellä elää ja **** *****...." Laucian oli kompastua askeliinsa pojan sanojen myötä. Kertoisiko tämä hänelle todella AIVAN kaiken? "Ja sitten **** ***** ***** **** ja **** ***** ****..." Calder selitti nolona tarkasti jokaisen yksityiskohdan yöstään Lucianin kanssa. Tätä varas ei todellakaan halunnut tietää. "Pää kiinni! Unohda että kysyin", mies huudahti. "Mutta sinä halusit tietää..." "Unohda. Että. Kysyin", mies toisti sanansa nyt painokkaammin. "Luojan kiitos. En usko, että olisin halunnut näyttää sinulle naamaani jos olisin kertonut mitä tuon jälkeen tapahtui...", Calder tuumi itsekseen. "En minäkään", mies totesi. Lyhyessä ajassa hän oli saanut enemmän tietoa aiheesta, josta mieluummin ei olisi kuullut sanaakaan.

©2017 Yhden kummituksen ajatuksia - suntuubi.com