Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Ei ehkäpä kovin iloinen aloitus amatöörin arvosteluihin, mutta tämä oli jotain, mistä en voi jättää sanaani sanomatta.

 

Kyseessä on kirjailijan oma selviytymistarina. Tarina siitä, kuinka hän kohtasi ehkä pahimman kohtalon, minkä lapsi voi kokea: seksuaalisen hyväksikäytön. Tilasin kirjan adlibriksestä Dr. Phil-youtubevideon innoittamana: https://www.youtube.com/watch?v=2Y4wEl7R1-o . Mielenkiintoni heräsi heti. En juuri lue elämänkertoja tai tositarinoita, joten tämä oli alusta alkaen jotain uutta. Kun kirja saapui, aloitin sen lukemisen samana iltana.

 

Kirjaa ei ollut helppoa lukea. Ei niinkään siksi, että se oli englanniksi, vaan sen henkisen taakan vuoksi, mikä lukiessa kasaantui. Itse kirja ei edes ollut pituudeltaan mitenkään erityisen pitkä. Michelle Stevens, joka on myös opiskellut psykologiaa ja toimii terapeuttina, kertoo sekä omaa tarinaansa, että antaa ammattilaisen näkökulman tilanteisiin. Kaikista raskainta oli kuitenkin kestää se, että tämä kaikki todella tapahtui hänelle. Hänen isäpuolensa käytti häntä hyväkseen. Ja Stevens oli tuolloin vielä lapsi, viaton ja voimaton vastustamaan. Häntä kohdeltiin mitä hirveimmin, eikä hänen oma äitinsäkään lopulta auttanut häntä. Kuten ei tehneet monet muutkaan tahot, joilta yleensä odotetaan saavan apua: koulu ja opettajat. Kaikki, jotka välittivät, isäpuoli ajoi pois heidän luotaan, pitäen hyvät ihmiset kaukana "tyttärestään", etteivät nämä voineet auttaa. Niin, ja melkein unohdin kertoa: Gary, herra isäpuoli, oli ala-aste-opettaja.

 

Kirja koostuu kolmesta pääosiosta: hyväksikäyttö, seuraukset, ja lopulta parantuminen. Jokainen osa oli itselleni raskasta luettavaa, enkä edes osannut kuvitella, millaista elämä oli Stevensille. En ala tähän käymään jokaista erikseen läpi, sillä tätä kirjoittaessani sain kyseisen kirjan vasta aikaisemmin päivällä luetuksi, enkä tiedä, haluanko palata aiheeseen näin pian uudestaan niin tiukasti. Se pelko, jota pelkkä lukeminen toi, oli jotain sanoinkuvaamatonta. Enkä vieläkään haluaisi uskoa sitä, mutta jokainen sana kirjassa on totta... Kuitenkin sen verran voin kertoa, että vaikka kirja onkin raskasta luettavaa, se on selviytymistarina. Tarina vahvasta naisesta, joka ansaitsee kaiken kunnioitukseni.

 

En siltikään kaikesta tästä huolimatta, tai ehkä juuri tämän takia, voi kutsua kirjaa hyväksi. Scared Selfless on kirjoitettu kyllä taidokkaasti ja aiheet käsitellään läpikotaisesti. Kirja kertoo tarinan juuri kuten kaikki tapahtui, saaden minut tuntemaan oloni aika ajoin tunkeilevaksi. Ja juuri siksi en voi kutsua kirjaa hyväksi, kyse on omasta heikkoudestani. Kirja oli pelottava kokemus, näyttäen millaisia kauhuja maailmassa on jo valmiiksi ilman fiktiotakin.

 

Ehkä kaikista hävettävintä itselleni on se, että ymmärsin, että olisin itsekin varmaankin ollut hiljaa. Pelon vuoksi. Pedofilia on tabu, josta ei puhuta ääneen, vaikka uhrien vuoksi, ja heidän pelastamisekseen juuri niin ihmisten pitäisi tehdä. Itse pelkään sosiaalisia tilanteita, ja konfliktit kauhistuttavat. Tiedän, etten itse olisi uskaltanut sanoa sanaakaan, jos olisin ollut lähimmisen asemassa. On täysin erilaista toimia tilanteessa, kuin vain kuvitella, kuinka auttaisi kärsivää, ja tämän sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä.

 

Jos suosituksia antaisin kirjasta, niin ehdottomasti kypsemmän kansan luettavaa. Ei sovi herkemmille, mutta kokeneemmille selviytymistarinoiden lukijoille varmastikin mieleenpainuva kirja. Jos omassa elämässä on vaikeuksia, viimeinen osa tarinaa voi hyvinkin auttaa luottamaan elämän paranemiseen, mutta alkua en suosittelisi missään tapauksessa. En tietenkään voi sanoa, milloin kenenkään tämä kannattaisi lukea, mutta ehkä kaikista helpointa olisi, jos oma elämä on kunnossa lukuhetkellä. Silloin pelot ja kauhut voivat tulla, ja niistä selviää helpommin. Ei sovi oman arvioni mukaan alakuloisessa mielentilassa luettavaksi. Kirja herättää nimittäin paljon ajatuksia, sekä antaa syytä miettiä, millaisia olemme ihmisinä.

 

Näin "arvostelun" tai "esittelyn" lopuksi sanoisin vain sen, että kirja on pelottavin, mihin olen ikinä törmännyt. Kuitenkaan en kadu hetkeäkään sen lukemista, enkä tekisi asian suhteen mitään toisin. Ehkä joskus, kun pelko hälvenee, voin yrittää ottaa kirjasta voimaa, ja uskoa selviytymiseen. Kaiken kaikkiaan sanoinkuvaamattoman hirveä lukukokemus, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Täydet pisteet minulta.

©2018 Yhden kummituksen ajatuksia - suntuubi.com