Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2017
2930311234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293012

RSS

 Itsetunto pakkasen puolella...
17.06.2017 20:15 | neno

Luulin vielä hetki sitten, että hieman masentuneempi mieliala nousisi: ukkosen merkkejä oli ilmassa. Itse tykkään ukkosesta, sillä on ollut jo pienestä pitäen minuun jotenkin rauhoittava vaikutus. Muistan vieläkin joskus ukkosmyrskyn aikaan laskeneeni samaloita, jotka valaisivat huoneen verhojen läpi. Niitä iski tiuhaan, mutta en tainnut edes 30 päästä, ennen kuin nukahdin. Myöskään ukkosessa kävely, vaikkakin hieman jännittävää, ei ole ikinä pelottanut minua. Kuitenkin tämänkertainen ukkonen jäi vain yhteen jyrähdykseen ja salamaan, sanomattakin selvää, että pettymys päätyi olemaan suuri. Varsinkin kun nyt on ollut taas useamman illan mittainen masennusputki päällä.

Päivisin saattaa olla välillä mukavaa, kuten esimerkiksi torstaina ryhmätalon kesäretkellä. Sain ostettua uusia mangapokkareita, jotka ovat yksi intohimoni <33 Mutta iltaisin, kun olen koneellani yksin kaiken hiljaisuuden keskellä, huomaan, ettei kaikki olekaan niin hyvin. Itsetuntoni ei koskaan ole ollut kovin korkea, eikä iän myötä ole ainakaan parantunut. Minua auttoi vielä viime vuonna terapia, mutta sen oli aika tulla päätökseen, Kelan kuntoutusterapiassa kun voi olla vain 3 vuotta putkeen. Varsinkin sen päätyttyä ja uuden LUOTETTAVAN hoitosuhteen luominen on ollut erittäin vaikeaa. Hoitajani ovat pääosin mukavia, mutta siihen se jääkin. Lisäksi olen pitkään ollut muutamasta ystäväsuhteestani erittäin epävarma. Kun saa huomata, että on itse se osapuoli, joka aina kysyy lenkille iltaisin, käymään kaupassa tai mitä ikinä, ja puolet ajasta saa kieltävän vastauksen, alkaa usko kadota. Eikä itse saa juuri ikinä huomata heidän ottavan yhteyttä. Onneksi poikkeuksiakin on, mutta ikävää vain, että he asuvat toisella paikkakunnalla... Monesti olen saanut kuulla olevani väärässä asian suhteen, ja todella toivon asian olevan niin, mutta toisaalta... Miksi masennuksen ja huonon itsetunnon pitää onnistua pilaamaan elämää niin paljon? Miksi pitää monena iltana huomata, että nukahtaisi äkkiä, ettei paha mieli pääse tekemään temppujaan ja luomaan painajaisia?

Siinä tulikin huomattua nyt toinenkin asia... pari viime viikkoa: en kutsuisi uniani painajaisiksi, mutta erittäin epämieluisia unia ollut jo pidempään. Haluaako tässä kohta enää nukkuakaan =_=


 - neno | Kommentoi



 Uusi väri, uudet kujeet
31.05.2017 11:13 | neno

Uusi väri, uudet kujeet

Kiitokset Parille värjäysavusta, nyt on hyvä kulkea kaupungilla x3


 - neno | Kommentoi



 Heaven on earth <3
16.05.2017 21:20 | neno

Jos taivas on olemassa maan päällä niin minä, neno the homokummitus olen löytänyt sen! Tänään, Jyväskylän pääsykokeen jälkeen lähdettiin käymään syömässä feat. Par. No, satuimmepa pokkariostoksille (nenon heroiini ^^') lähtiessä etsimään samalla ruokapaikkaa, koska eräs typerys ei ollut syönyt mitään ennen koetta ja verensokerit alkoi heittämään päätä hieman kevyemmäksi. Satuimmepa onneksemme katsomaan siinä samalla ympärillemme, ja BAM: vieressämme oli ravintolan ruokalista ikkunassa. Koska neno oli päättänyt vuoden alussa testata erilaisia "ruokalakkoja" ja nyt oli "superlakon" aika tässä kuussa (ei lihaa, roskaruokaa, karkkia, leivonnaisia tai alkoholia), oli ruokapaikan etsiminen aika vaikeaa. Mutta tämä paikka tarjosi listassaan myös neno-ystävällistä ruokaa ja kohtalaiseen halpaan hintaan, joten tottakai kävimme sisään. Ja ruoka oli suorastaan taivaallista =w= <33 Ravintola oli hyvin viihtyisä, asiakaspalvelu erinomaista ja ystävällistä, ruoka herkullista, täysi paketti. Ja mitä turhia salailemaan, tämän taivaan nimi on BIG BANG! neno suosittelee 11/10! Vielä kerran iso kiitos ihanalle taivaalleni joka pelasti nälkäkuoleman partaalla olleen nenon <33


 - neno | Kommentoi



 Perheenlisäystä?
20.03.2017 18:50 | neno

Vaikka aluksi haaveilinkin koirasta, on nyt huomioni kiinnittänyt löytökissa Onni. Saa nähdä, käykö tällä kertaa tuuri, sillä löytökoiria ei ollut etsimässä kotia. Sen sijaan löysin kauniin mustan kissan, jonka silmät suorastaan hurmasivat minut ensisilmäyksellä kissaystävien sivuilla. Toivottavasti tällä kertaa onnistaisi, sillä elämä yksin alkaa hieman jo nousta päähän ja tuntuu tulevan mökkihöperöksi tai masentuu julmetusti lyhyemmillä ja lyhyemmillä aikaväleillä. Lisäksi Par on suostunut auttamaan minua kissan hoitoon opettelussa. Katsotaan saako tämä yksinäinen Kainuun homokummitus seuraa~


 - neno | Kommentoi



 Kun mikään ei tunnu miltään
15.03.2017 16:38 | neno

Se on ollut jo pitkään tuttu tunne, jonka kanssa olen kävellyt käsi kädessä. Ei mikään erityisen mukava seuralainen, pakko sanoa. Sitä antaisi melkein mitä tahansa, että voisi tuntea edes jotain: iloa, vihaa, surua... ihan mitä vain. Sen sijaan kaikki sisällä on vain tyhjää. Kokeilet katsoa videota youtubesta jonka tiedät olevan hauska, ja olet nauranut sille tuhansia kertoja ennen, mutta nyt hyvä jos se saa edes hymähdystä aikaan. Kokeilet pohtia syntyjä syviä, mutta mikään ajatus ei pysy päässä tarpeeksi pitkään. Katsot ympärillesi ja näet vaikka mitä tehtävää: siivota, piirtää, lukea, kirjoittaa, pelata, kokata... Mutta mikään ei huvita tarpeeksi että tarttuisi välineisiin ja tekisi jotain. Tämä "tunne"... se on ainoa joka ei katoa. Lopulta päädyt vain makaamaan sängyssä ja pohtimaan, mitä järkeä tässä on? Vastaus on yksinkertainen: ei mitään. Mutta minä olen päättänyt yrittää jaksaa. Vaikka missään ei ole järkeä, se ei tarkoita etteikö se järjetön, jota joskus huvittaa tehdä, voisi olla hauskaa. Sitä tunnetta odottaessa... hyvää yötä.


( Päivitetty: 15.03.2017 18:18 )

 - neno | Kommentoi


©2017 Yhden kummituksen ajatuksia - suntuubi.com