Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

RSS

 Topi the corgi
13.06.2018 19:23 | neno

Pakko tännekin mainostaa taas, löysin aivan ihanan youtube-kanavan jota nyt koko ilta pitänyt katsoa, ei vain voi lopettaa <33 Kyseinen kanava on siis Topi The Corgi ja videoita on mukavan paljon!! Aivan ihanaa katsottavaa ja ei voi olla hymyilemättä. Synttärivideon kohdalla oli pakko itsekin laulaa hyvää syntymäpäivää ^w^ Ja kaikista mukavinta oli saada selville, että Topi on suomalainen vuffe x3 Hurraa hauskat hauvavideot!!

https://www.youtube.com/channel/UC62zoJ8N9JdSnFDbcKjOUDA

 


 - neno | Kommentoi



 Helpotuksen huokaisuja
05.06.2018 20:19 | neno

Kouluelämä on aina ollut itselle vaikeaa. Sosiaaliset tilanteet ja itsensä motivointi on muun muassa olleet haasteita itselleni jo pitkään. Kuitenkin Suvimäen klubitalo on tullut auttamaan, ja nyt myös koululla on käyty keskustelu asiasta. Huojentavaa huomata, kuinka yliopiston päässä ollaan valmiita auttamaan ja rohkaisemaan, ja ehdottivat myös uusia mielenkiintoisia ratkaisuja. Ensinnäkin sain sieltä oman yhteyshenkilön, joka tulee auttamaan, kun aloitan ensi syksynä puhtaalta pöydältä ja toinen asia on vielä hienompaa...

 

Nimittäin Luku- ja kaverikoirat!! >w< Rakkaan lemmikin lähdön arvet eivät vieläkään ole parantuneet täysin, ja ikävä ja kateus on aina toisinaan varsin tuttuja vieraita. Kuitenkin jos yliopistolla minulle tulee mahdollisuus nähdä ja ystävystyä koirien kanssa, sekin jo helpottaa varmasti paljon. Ainakin kaikki kavereiden koirat ovat tuoneet usein jotain sanatonta lämpöä ja helpottaneet hengittämään, joten uskon tämänkin ainakin hieman auttavan tulevaisuudessa. Okei, ehkä parempi nyt lopettaa, ennen kuin itku tulee.. TwT


( Päivitetty: 05.06.2018 20:28 )

 - neno | Kommentoi



 Ensimmäinen päivä yksin klubitalolla
29.05.2018 20:12 | neno

Okei, en minä nyt tietenkään YKSIN yksin ollut, tietenkin paikalla oli ohjaajia ja muuta klubitalon väkeä, mutta kuitenkin. Tätä ennen olen käynyt siellä vain etsiväni kanssa (Etsivä nuorisotyö, tuo ihana keksintö TwT) pari kertaa, jolloin hän on ollut tukenani. Tänään kuitenkin siis jouduin menemään yksin paikalle. Ensin saavuin vartin etuajassa, mikä ei siis itsessään ole paha asia, mutta ahdistus ehti kuitenkin alkaa nousemaan. Viestintäryhmän kokouksessa kaikki asiat olivat entuudestaan täysin tuntemattomia, ja ihmisiä oli yllättäen ympärillä paljon enemmän kuin pieni ja pelokas homokummmitus olisi halunnut Ó^Ò Kuitenkin päivän päätteeksi sattuikin niin, että etsiväni tulikin klubitalolle, koska meidän oli tarkoitus soittaa Kelalle koulujutuissa. Nyt kuitenkin on päivä ohi, ja turvallisesti päässyt kotiin peiton alle piiloon =w= Seuraavalla kertaa etsivä tulee taas mukaan, joten ehkä tämä tästä... vielä joskus... Ó~Ò'


 - neno | Kommentoi



 Profeetan ruusu
17.05.2018 19:43 | neno

Elikkäs tulipas nyt sitten luettua Profeetan ruusu, jonka siis on kirjoittanut Margaret Weis ja Tracy Hickman. Pidän monista kirjoista jo valmiiksi muutenkin, mutta tämä sarja vei lopulta sydämeni täysin. Arabia-maisema ei ole ainakaan itselläni ennen tullut vastaan keskiaikaisessa fantasiassa, joten jo se herätti mielenkiintoa. Lisäksi sarjan edetessä aloin samaistumaan erääseen hahmoon tosissani. Ei niinkään tekojen tai henkilöhistorian kautta, vaan pikemminkin tämän tunne-elämän. SPOILER ALERT!! Mathew, hahmo johon kirjan edetessä aloin samaistua, rakastui pelastajaansa. Lukio-aikoina koin itse hyvin samankaltaisen kokemuksen. Masennukseni iski silloin erittäin vahvasti, ja olisin varmasti antanut periksi ja heittänyt henkeni ennen ensimmäisen vuoden loppua. Kuitenkin kuuni ja tähteni (joksi häntä omissa haavekuvissani aina toisinaan kutsun... ^///^') tuli ja pelasti minut yksinäisyydeltäni. Tämä siis tapahtui, kun olin itse 16-vuotias, ja tänä vuonna täytän 25... Kesti pitkään, ennen kuin tunnistin tunteeni, ja yritinpä muutamaan otteeseen jopa tukahduttaa ne ja etsiä muista uusista tuttavuuksista korviketta, mutta turhaan. Sen sijaan olen joutunut hyväksymään, että hän rakastaa toista, enkä itse voi olla kuin vain ystävä hänelle. Joten kun Mathew rakastuu lopulta omiin pelastajiinsa, eikä kuitenkaan saa vastarakkautta, mutta sen sijaan syvää ystävyyttä, ymmärrän häntä erittäin hyvin. Mutta nykyisin se ei enää minua häiritse, ja olen matkalla hyväksymään, että saatan joutua kulkemaan tieni yksin. Mutta tiedän kuitenkin, että kuuni ja tähteni tulevat valaisemaan reittiäni, vaikka en niitä ikinä saavutakaan. <33


 - neno | Kommentoi



 Pisin tarina
20.04.2018 21:30 | neno

History unspoken on pisin tarina mitä oon ikinä kirjottanu. Juuri tarkastin huvin vuoksi OpenOffice Writerissa, kuinka pitkä tarina tarkalleen oli, ja tulokseksi tuli 302 sivua. Tähän kuitenkin sisältyi tietysti kaikki kuvat ja alussa olevat kommenttini, mutta kuitenkin... 300 sivua rikki x3 Ei siitä ihan noin pitkää ollut tarkoitus tulla, mutta ideoita tuli toisensa jälkeen, joilla sitten halusi tuoda syvyyttä tarinaan ja sen hahmoihin. Kuitenkin tarinan sisäistä aikaa on jäljellä enää suurin piirtein puoli vuotta, ettei paljoa enää ole jäljellä, ja saan vihdoinkin tuon loppuun =w=


 - neno | Kommentoi


©2018 Yhden kummituksen ajatuksia - suntuubi.com